Kaikilla elämänmuodoilla on
myötäsyntyinen luonnollinen kyky parantua.
Ihmiset ovat käyttäneet tätä
kykyä hyväkseen tuhansia vuosia.
Nyky-yhteiskunnassa elävä moderni ihminen
näyttää kuitenkin unohtaneen sen.
Yhä useammat ovatkin viidenkymmenen viime vuoden
aikana sairastuneet erilaisiin kroonisiin tauteihin,
joiden kirjo näyttää vain laajenevan.
Niin sanottu teknologinen kehitys on johtanut siihen,
että terveys joutuu ennen pitkää
vakavaan kriisiin. Huono terveys siirtyy kasautuvana
sukupolvelta toiselle, ja ellemme ota asiaa todesta,
olemme ehkä lopulta tuhon omia. Voimme kuitenkin
tarkastella tilannetta toiselta kannalta ja
nähdä jotakin, mikä on ollut olemassa
koko ajan.
Esi-isämme luottivat hyvään
ravintoon, lääkitseviin yrtteihin ja
viisaiden poppamiesten ja parantajanaisten taitoihin.
Perinteisen kansanparannuksen taustalla oleva
käsitys sairauden alkuperästä ja
hoidosta oli usein toisaalta aineellinen ja toisaalta
henkinen. Jokainen potilas katsottiin yksilöksi.
Lääketieteen isäksi mainittu
kreikkalainen lääkäri Hippokrates, joka
eli vuoden 400 tienoilla ennen ajanlaskumme alkua,
sanoi: "Ei ole kovinkaan kiinnostavaa todeta,
mikä tauti ihmisellä on, vaan millaisella
ihmisellä tauti on." Nykyisin
keskitytään yksilön sijasta sairauteen.
Kaikki voimavarat käytetään sairauden
voittamiseen, ei parantavien voimien vahvistamiseen.
Elimistöä pidetään hienona
koneena, joka ei ole enempää kuin osiensa
summa. Näitä osiakin hoidetaan erikseen,
ikään kuin ne eivät liittyisi
toisiinsa. Myös sielua ja ruumista
pidetään erillisinä. Olemme
nyky-yhteiskunnan kehittymisen myötä
kadottaneet kosketuksen perusluonteiseen luonnolliseen
paranemiskykyymme. Kuinka se on ollut mahdollista?
Voimmeko vielä korjata asian? Uusi
terveystietoisuus mahdollistaa muutokset, jotka ovat
välttämättömiä optimaalisen
terveyden palauttamiseksi.
- - -
Uusi terveysfilosofia
Reduktionistisen ajattelun vastakohta on holistinen
eli kokonaisvaltainen näkemys, jonka mukaan
kaikki liittyy kaikkeen ja kokonaisuus on suurempi
kuin osien summa. Ihminen on aivan liian
monimutkainen, jotta hänet voisi muuntaa
pelkäksi anatomiaksi tai purkaa elimiksi ja
hermoradoiksi. Tällainen tarkastelutapa on
kestävä vain tiettyyn rajaan. Hoitotyö
ei ole pelkkää tekniikkaa. Siinä on
kyse luottamuksesta ja tuloksista.
Lääkärinhoitoon hakeudutaan vain, jos
sen uskotaan auttavan tai avuntarve on äkillinen;
muuten etsitään muita vaihtoehtoja.
Journal of the American Medical Association -lehden
vuoden 1998 marraskuun numerossa selostettiin
Yhdysvalloissa tehtyä kyselytutkimusta, jonka
osallistujista 46 prosenttia oli kyselyä
edeltäneen vuoden aikana käyttänyt
jotakin täydentävää tai
vaihtoehtoista hoitomuotoa. (Hoitoa sanotaan
yleensä täydentäväksi, kun
sitä käytetään tavanomaisten
hoitojen rinnalla. Vaihtoehtoinen hoito taas korvaa
tavanomaiset hoidot. Tavanomaisilla hoidoilla
tarkoitetaan valtavirtaan kuuluvan
lääkäriyhteisön
hyväksymiä ja käyttämiä
hoitoja.) Vaihtoehtohoitoihin turvautuneet olivat
keskimääräistä paremmin
koulutettuja. He päätyivät
valitsemiinsa hoitoihin, koska ne vastasivat parhaiten
heidän omia näkemyksiään
terveydestä ja elämästä. Journal
of Clinical Oncology -lehdessä julkaistiin
heinäkuussa 2000 tutkimus, jonka mukaan 83
prosenttia haastatelluista syöpäpotilaista
oli käyttänyt ainakin yhtä
täydentävää tai vaihtoehtoista
hoitoa syöpähoidon osana. Yhdysvaltain
kansanterveyslaitoksessa (National Institute of
Health, NIH) on vaihtoehtoisen lääketieteen
osasto, ja ensimmäinen kansallinen symposiumi
vaihtoehtohoitojen liittämisestä nykyiseen
terveydenhuoltojärjestelmään
järjestettiin joulukuussa 1996.
Olemme omaksumassa uutta ajattelua. Nykyisessä
terveydenhuoltojärjestelmässämme
tapahtuu mullistavia muutoksia. Kun länsimainen
materialistinen ajattelu ja itämainen henkisempi
tietämys yhdistyvät, syntyy jotakin
ennennäkemätöntä-- ja voimme
aavistaa, miten kauaskantoiset seuraukset sillä
on.
Kiinassa sovelletaan jo länsimaista
lääketiedettä perinteisen kiinalaisen
lääketieteen rinnalla, koska molempia
tarvitaan. Kiinalaisen parannustaidon suhde terveyteen
on erilainen kuin länsimaisen. Lääkkeet
jaetaan ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen
luokkaan, ja alimpana ovat lääkkeet, joilla
on spesifinen vaikutus tiettyihin sairauksiin.
Tämä poikkeaa täysin länsimaisesta
ajattelusta. Toisen luokan lääkkeiden
vaikutus on laajempi, ja ensimmäisen luokan
lääkkeet vahvistavat immuunipuolustusta
yleisesti ja auttavat sitä kautta kaikkiin
sairaustiloihin. Nämä lääkkeet
eivät ole myrkyllisiä.
Lääkäri ei voi periä maksua, jos
potilas sairastuu -- hänhän on silloin
epäonnistunut.
Itämainen käsitys ihmisruumiista perustui
elävän ruumiin energiatoimintoja koskevaan
tietoon, jota voi saada meditoimalla.
Energianvirtaukset ruumiin energiakeskusten ja
meridiaanien eli energiakanavien kautta voi näet
tuntea muuttuneessa tietoisuudentilassa.
Länsimainen lääketiede taas on
perustanut tietämyksensä ihmisruumiista
kuolleiden ruumiiden leikkelyyn, joten
elämänvoima (qi eli ki) on jäänyt
huomaamatta. Elämänvoima ei ole
selvästi havaittavaa, eikä sitä
pystytä mittaamaan tieteellisillä
välineillä, mutta sen voi
käsittää meditaation ja intuition
avulla. Sellaisena se ei kuitenkaan sovi
länsimaisen tieteen osaksi. Kasvava joukko
länsimaalaisia harjoittaa nykyisin qi gongia,
taijia, joogaa ja zenbuddhalaisuutta. Lisäksi
monet tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet,
kuinka qi gong ja jooga edistävät
terveyttä.
Me länsimaalaiset olemme viime
vuosisatoina korostaneet
älykkyysosamäärän (IQ)
merkitystä --
idässä on useita tuhansia vuosia
keskitytty elämänvoimaan
(QI).
- - -
Biotasapaino
Kulttuurimme perustuu erinäisten vastaparien
-- kesän ja talven, yön ja päivän,
miehisen ja naisellisen, elämän ja kuoleman,
nuoruuden ja vanhuuden -- tasapainoon. Koska olemme
ympäristömme tuotetta ja ympäristö
on meidän tuotettamme, terveyskin merkitsee
tasapainoa eri tasojen ja puolten välillä.
Biotasapaino eli biobalanssi on uusi käsite, joka
merkitsee ruumiillisen tasapainon
säilyttämistä. Kyse on
sisäisestä ympäristöstä --
elimistön pH-arvosta, nesteistä ja
molekyyleistä -- mutta myös elimistön
soluista ja symbioosista,
yhteiselämästä, elimistössä
olevien lukuisten pieneliöiden kanssa.
Solujen muodostuminen ja tuhoutuminen, lihasten
supistuminen ja laajeneminen ja nesteiden katkeamaton
virtaus elimistön kaikkiin osiin
ylläpitävät elimistön fysiologista
tasapainoa. Ruumiinlämpö ja pH-arvo
pysyvät varsin tasaisina, sillä niiden
vaihtelualue on pieni.
Fysiologiset epätasapainotilat voivat
järkyttää tätä
herkkää tasapainoa. Silloin
elimistössä muodostuu tai tuhoutuu ehkä
liikaa soluja, kehittyy lihasjännityksiä tai
ilmenee häiriöitä nesteiden ja kaasujen
virtauksessa. Myös tunteiden tasapaino voi
järkkyä; silloin ihminen on turhautunut,
onneton, hämillään, masentunut,
peloissaan tai aggressiivinen. Ruumis on hyvin
sopeutuvainen, mutta pitkäaikainen
epätasapaino voi silti aiheuttaa muutoksia, jotka
ilmenevät lopulta fyysisinä oireina.
Fyysiset oireet merkitsevät, että jokin
kohta elimistössä kaipaa huomiota.
Meidän olisi herättävä huomaamaan,
mitä elimistössämme tai
tunne-elämässämme tapahtuu.
Välinpitämättömyys
hälyttävistä merkeistä ja niiden
vaimentaminen lääkkeillä on yhtä
järjetöntä kuin
välinpitämättömyys auton
kojelautaan ilmestyvästä punaisesta valosta.
Olemme esimerkiksi ennen vilustumistaudin puhkeamista
usein kireitä ja väsyneitä tai
levottomia ja huonovointisia. Tällaiset oireet
osoittavat, että jotakin on vialla, jossakin on
epätasapainotila. Tarvitsemme silloin ennen
kaikkea lepoa, lämpöä ja ravintoa,
jotta elimistö pystyisi palauttamaan
tasapainon.
Biologinen epätasapaino
Tällä hetkellä meidän on
mietittävä suhtautumistamme 2000-luvun
synkkiin tautiennusteisiin ja niiden seurauksiin.
Euroopassa on vuonna 2010 arviolta 25--30 miljoonaa ja
Aasiassa (Venäjää lukuun ottamatta) 138
miljoonaa diabeetikkoa. Maailman
terveysjärjestön WHO:n raportti vuodelta
1998 ennustaa, että syöpätapausten
lukumäärä kaksinkertaistuu vuoteen 2020
mennessä. Yli puolella yhdysvaltalaisnaisista on
osteoporoosi, ja masennus lisääntyy
tasaisesti. Mielialahäiriöiden diagnostiset
kriteerit toteutuvat noin 18 miljoonalla
yhdysvaltalaisella -- heidän emotionaalinen
tilansa on niin epävakaa, että heidän
toimintakykynsä on heikentynyt. Kolme miljoonaa
heistä on lapsia. Useat terveysraportit toteavat,
että alle 18-vuotiaiden nuorten ja lasten
psykosomaattiset häiriöt, kuten
päänsärky, vatsakivut ja
ahdistuneisuus, yleistyvät.
Tällaisiin häiriöihin on varmasti
selvät syyt. Ihminen on ollut olemassa kolme
miljoonaa vuotta, mutta sydän- ja
verisuonisairauksia, syöpää,
allergioita, astmaa ja reumaa on esiintynyt laajassa
mitassa vasta 20--30 vuoden ajan. Monet asiat ovat
tuona aikana muuttuneet: esimerkiksi
ruokailutottumuksemme ovat nyt aivan toiset, ruoka
sisältää entistä
vähemmän ravintoaineita, sokerin kulutus on
lisääntynyt ja antibiootteja
käytetään löyhin perustein.
Nykyaikainen elämäntapa on sitä paitsi
lisännyt stressiä. Johtuvatko sairaudet
juuri ulkoisesta stressistä, vai onko
stressiä tuottava yhteiskunta syntynyt
sisäisen epätasapainomme seurauksena?
Lihavuus on tämän hetken suurimpia
ongelmia länsimaissa, joiden
väestöstä noin puolet (Yhdysvalloissa
60 prosenttia) on lihavia tai liikapainoisia.
Nuortenkin paino kohoaa ennätysvauhtia.
Yhdysvaltain väestöstä noin kolmannes
kärsii sairaalloisesta lihavuudesta; vuonna 1979
lihavia oli 12 prosenttia. Lääkärit
eivät tiedä tämän kehityksen
syitä. Tiedot, joita hiljattain koottiin
Harvardin yliopiston
lääketieteellisessä tiedekunnassa ja
kansanterveystieteen laitoksella kymmenien vuosien
aikana tehdyistä tutkimuksista, viittaavat
kuitenkin vahvasti siihen, että Yhdysvaltain
maatalousministeriön USDA:n ruokapyramidi
suosituksineen edistää tosiasiallisesti
lihavuutta. Toinen Harvardin yliopiston
kansanterveystieteen laitoksen raportti (vuodelta
1996) arvioi, että 65 prosenttia
syöpäkuolemista johtuu
elämäntavoista -- ruoasta, lihavuudesta,
tupakoinnista ja liikkumattomuudesta.
Ympäristötekijöiden vaikutus on vain
viitisen prosenttia; samoin perimän ja
biologisten syiden (kuten virusten). Onneksi
elämäntapoja voi muuttaa, joskaan ei ilman
tietoa ja motivaatiota.
Olemme nyt muutaman sukupolven ajan syöneet
uudenlaista puhdistettua ja teollisesti valmistettua
ruokaa. Elimistömme ei kuitenkaan sovi sellaisen
ruoan käsittelyyn, sillä kokonaista 99
prosenttia perimästämme on peräisin
vähintään 40 000 vuoden takaa eli
ajalta, joka edelsi Homo sapiensin tuloa nykyiseen
Eurooppaan. Aineenvaihduntamme on oikeastaan
sopeutunut ravintoon, jota olemme käyttäneet
kehityshistoriamme alusta lähtien. Niinpä
nykyinen rajusti käsitelty ja kemiallisesti
muokattu ruoka myrkyttää meitä
vähitellen sisältä. Se muuttaa koko
biologista järjestelmäämme.
Elimistö happamoituu ympäristön tavoin,
ja seuraukset näkyvät niin hormoneissa kuin
mielialassakin. Tasapainomme järkkyy.
Ravintoarvoltaan heikko ruoka, laittomat huumeet
ja/tai kemiallisten aineiden (kuten alkoholin,
nikotiinin, lääkkeiden ja sokerin)
väärinkäyttö vaikuttavat
haitallisesti aivojen
välittäjäaineisiin, joten olemme
ärtyisiä, ylivilkkaita ja
stressaantuneita.
Luomamme yhteiskunta heijastelee muuttunutta
sisäistä biotasapainoamme, ja
sisäsyntyinen stressi luo ulkoista stressiä.
Selvä esimerkki itse aiheuttamastamme
stressistä on ympäristön saastuminen.
Ympäristönäkökohdat saavat usein
väistyä taloudellisten näkökohtien
tieltä, joten riistämme ja
käytämme häikäilemättä
hyväksemme Maan resursseja. Otamme
maaperästä öljyä ja metalleja ja
hakkaamme holtittomasti monisatavuotisia
sademetsiä, mutta mitä annamme tilalle?
Käyttökelvottomia ja haitallisia
jätteitä -- joista myrkyllisimmät
myymme rahantarpeessa oleville kehitysmaille. Kun
elämme näin, tuhlaamme lapsillemme kuuluvia
luonnonvaroja.
Samanlaista saastumista tapahtuu myös omassa
ruumiissamme, joten on aika käynnistää
keskustelu sisäisestä ekologisesta
järjestelmästämme. Tasapainomme on
järkkynyt. Meidän on
päästävä eroon
elimistöön kertyneistä myrkyistä
ja epäpuhtauksista, jotka näkyvät
lisääntyvinä sairauksina. Meidän
on poistettava myös henkiset myrkyt -- kielteiset
asenteet, tuhoisat ajatukset ja uhrin roolit.
Tällainen detoksifikaatio, myrkkyjen poistaminen,
tapahtuu ensin yksilön tasolla, sitten
maailmanlaajuisesti.
Meret ja järvet kuolevat saastuessaan liikaa
ja hapen käydessä vähiin. Kun
niitä puhdistetaan tiettyyn pisteeseen, niiden
luonnollinen toipumiskyky aktivoituu -- ne alkavat
puhdistua itsestään. Täsmälleen
samoin käy meille ihmisille, sillä kaksi
kolmannesta meistä on vettä. Kun alamme
poistaa myrkkyjä elimistöstämme, oma
sisäinen paranemisjärjestelmämme
huolehtii lopusta. Tarvitsemme kuitenkin positiivista
energiaa, jota saamme terveellisestä ruoasta,
levosta ja liikunnasta. Jos haluamme pysyä
terveinä, meidän on tunnettava entistä
suurempaa vastuuta itsestämme.
Miten voimme itse vaikuttaa terveyteemme
Luovutimme pitkäksi ajaksi vastuun
itsestämme muille. Joskus 1960-luvulla
tietoisuudessamme alkoi kuitenkin tapahtua muutos.
Uskoimme vähitellen, että "luomme itse oman
todellisuutemme". Tämä ajatus
sisältää sen, että emme
enää pidä itseämme uhreina vaan
uskomme voivamme vaikuttaa siihen, mitä meille
tapahtuu -- siis myös omaan terveyteemme.
Luonnollinen paraneminen on perusilmiö, johon
jokaisella on mahdollisuus. Tarvitsemme kuitenkin
tietoa, jotta pystyisimme vaikuttamaan ruumiiseemme ja
terveyteemme.
Yksilön on jälleen aika ottaa moraalinen
vastuu valtiolta, viranomaisilta ja laitoksilta.
Ihmiset ovat tiedostaneet entistä paremmin, miten
monin tavoin he hyötyvät huolehtiessaan
itsestään. Turvallisuutta ei voi
löytää ulkopuolelta, se on
sisimmässämme. Niinpä onkin
tärkeää, että opimme tuntemaan
itsemme. Meidän on vahvistettava voimavarojamme,
kun terveyteemme kohdistuvat uhat
lisääntyvät. Monilla on
epämääräisiä stressioireita,
kuten kroonista väsymystä,
keskittymisvaikeuksia, vatsavaivoja ja kipuja.
Myös korkeaan teknologiaan ja tietoyhteiskuntaan
liittyviä sairauksia on alkanut ilmaantua.
Terveydenhuoltojärjestelmä ei pysty
parantamaan niitä mutta tunnustaa ainakin niiden
olemassaolon. Se ei kuitenkaan riitä. Monet
eivät enää alistu siihen, että
heidät lähetetään olalle taputtaen
ja resepti kourassa kotiin -- eivät, kun muitakin
mahdollisuuksia näyttää olevan.
Uusi ajattelu merkitsee hyvää
terveyttä edistävien tapojen
lisääntymistä. Ihmiset haluavat tietoa
ja vastuuta. Luonnollinen paraneminen, integraatio eli
eri toimintojen yhdentyminen harmoniseksi
kokonaisuudeksi, biotasapaino, tieto, tietoisuus,
palaute, empatia ja energia ovat uudelle
terveysparadigmalle leimaa-antavia avainsanoja. Itse
kukin voi valita tien terveyteen; se
edellyttää vain aktiivista
päätöstä. Kaikella, mitä
ihminen tekee, on merkitystä myös terveyden
kannalta -- omat valinnat ratkaisevat, kehittyykö
terveys myönteiseen vai kielteiseen suuntaan.
Ihmiset ovat siis nykyisin entistä
aktiivisemmin kiinnostuneita omasta
terveydestään, ja heillä on aivan uusia
vaatimuksia. Terveyteen liittyvät valinnat
vaikuttavat pakostakin myös terveysalan
teollisuuteen ja liiketoimintaan. Yksikään
yhdysvaltalainen lääkeyhtiö ei
enää selviydy, ellei sen suosituimpia
tuotteita voi ostaa reseptittä. Ihmiset haluavat
tarvitsemansa kipu-, tulehdus- ja
flunssalääkkeet sekä allergioiden ja
hiivasieni-infektioiden hoitoon tarkoitetut
lääkkeet nopeasti. Se merkitsee
yksittäisen ihmisen päätösvallan
korostumista: itse kukin ostaa haluamansa tai
tarvitsemansa valmisteen -- lääkkeen tai
vitamiinin -- hakematta lääkärin
määräystä, kuten ennen. Toki
hänen vastuunsakin on silloin entistä
suurempi. Ihmiset etsivät kuitenkin entistä
aktiivisemmin terveyteen liittyvää tietoa,
jota saa Internetistä, sanoma- ja
aikakauslehdistä sekä vaihtoehtoisia
menetelmiä käsittelevästä ja
yleistajuisesta tieteellisestä kirjallisuudesta.
Heidän tiedonhankintakykyään ei
pidä aliarvioida.
Ehyt ihminen
Vielä 1950-luvulla uskottiin, että
terveyden luokkaerot voitaisiin poistaa
viemällä terveydenhoito kaikkien
ulottuville. Nyt elämme 2000-lukua, eikä
mikään ole muuttunut -- suuret tulot ja
hyvä terveys liittyvät yhä yhteen.
Pienyrittäjien ja työläisten terveys on
keskimääräistä huonompi. Naiset,
erityisesti keskiluokkaan kuuluvat naiset, huolehtivat
yleensä parhaiten terveydestään. Jos
ennaltaehkäisevän terveydenhoidon opetusta
lisättäisiin ja ihmisille jaettaisiin tietoa
liikunnasta, hyvästä ruokavaliosta ja
tupakoinnin vaaroista, entistä useammat oppisivat
huolehtimaan terveydestään. Tällainen
opetus pitäisi aloittaa jo lapsena. Kouluja
voitaisiin kannustaa tarjoamaan ravitsevaa ja maukasta
ruokaa. Ihmisille voitaisiin vakuuttaa, että he
ansaitsevat hyvän terveyden. Järkevien,
luonnollista paranemiskykyä vahvistavien
elämäntapojen opettaminen on ainoa keino,
joka voi pitkällä aikavälillä
poistaa huonon terveyden ja sairaudet.
- - -
Ihminen on keskeisessä asemassa uudessa
terveystietoisuudessa. Otamme itse vastuuta, etsimme
tietoa ja olemme avoimia tuoreille ajatuksille,
vaihtoehdoille ja vaikutteille. Uudet ajatusmallit
korostavat esimerkiksi kokonaisuuden
näkemistä, nykyisyydessä
elämistä sekä tunteiden ja samalla oman
itsemme hyväksymistä. Hyvä terveys on
vain oman tietoisuuden avartamista -- joka tosin
vaatii aikaa ja harjoitusta.
Länsimaissa on kauan luotettu älyyn.
Fyysisiin ilmiöihin etsitään
materialistisen tiedekäsityksen mukaisesti vain
fyysisiä syitä. Siksi keskusteleminen muista
kuin fyysisistä syistä on vaikeaa; samoin
apurahojen saaminen niiden tutkimiseen. Se hidastaa
vanhan ja uuden yhdentämistä.
Muutos on kuitenkin
väistämätön, kun
riittävän monet sanovat uskovansa samaan
asiaan. Silloin on olemassa kriittinen massa, joka on
tarpeen käännekohdan saavuttamiseen.
Tieteellinen ja henkinen kasvu tapahtuvat harvoin
samaa tahtia, mutta yhdentymisen aika on nyt tullut.
Idän ja lännen liitto, siis
läntistä maailmaa viime vuosisatoina
hallinneen uskonjärjestelmän ja ikivanhan
itämaisen tiedon yhdistäminen, on
luonnollinen kehitysvaihe, yhtä luonnollinen kuin
ajatuksen ja tunteen, ruumiin ja mielen
yhteensulautuminen.
Ihminen voi parantaa itsensä, jos hän
näkee itsensä harmonisena kokonaisuutena.
Nyt on aika ymmärtää, kuinka toimimme
pintaa syvemmällä. Meissä on useita
tuntemattomia ulottuvuuksia. Niitä tutkimalla
mahdollistamme yhtä suuren kehityksen
tietoisuudessa kuin olemme saavuttaneet aineellisella
tasolla. Terveys ja hyvinvointi ovat ulottuvissamme,
jos ajattelemme kokonaisvaltaisesti. Voimme parantaa
itse itsemme.
Olemme tilapäisesti menettäneet
kosketuksen todelliseen minäämme. Olemme ja
tulemme aina olemaan osa luontoa, missä
luonnollinen paraneminen on itsestään
selvää. On aika palata siihen, minkä
olemme tienneet aina -- ja yhä vaistomaisesti
tiedämme -- ja mitä osasimme
käyttää hyväksemme tuhansia
vuosia.
